Satu on venäläinen ja se kertoo köyhästä Bujan saarella asuvasta pariskunnasta. Eräänä päivänä ukko on kalastamassa, hän saa verkkoonsa kultakalan. Tämä kultakala lupaa toteuttaa miehen kaikki toiveet, jos mies vapauttaisi hänet. Ukko päästää kultakalan takasin veteen, eikä toivo mitään. Mökille palattuaan Ukko kertoo vaimolleen saaneensa kultakalan joka on oikea onnenkala, mutta päästäneensä kalan pois. Vaimo ei pidä asiasta ja passittaa miehen hakemaan kalan takaisin.
Tarinassa käy ilmi Ukon nöyryys ja kiltteys. Kala toivoo pääsevänsä pois ja lupaa ukolle toiveita. Ukko laskee kalan tietenkin vapaaksi, eikä edes toivo mitään. Mietityttämään minua jäi se, että miksi Ukko ei toivonut mitään, vaikka olisi ollut mahdollisuus ?
maanantai 26. toukokuuta 2014
Uutisseuranta
Keräsin uutisia nettilehdistä esimerkiksi Ilta-sanomista ja Etelä-Saimaasta. Uutisia oli monenlaisia esimerkiksi Sotchin Olympialaisista uutisoitiin paljon. Tehtävänä oli seurata uutisia Venäjältä. Uutisia oli paljon, Olympialaisten avajaisista oli myös tehty erittäin kiinnostava
artikkeli. Siinä kerrottiin muun muassa Enni Rukajärven kantaneen
olympiatulta edustaen Suomea. http://www.iltalehti.fi/sotshi-2014/201402070171623_sb.shtml Venäjän ja Ukrainan väleistä oli myös paljon uutisia. Ukrainaan ja Venäjään liittyvät uutiset olivat enimmäkseen negatiivisia minusta, koska puhuttiin sodasta, mellakoinneista ja mielenosoituksista. http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014042518241138_uk.shtml. Sunnuntain jääkiekon MM kisojen jälkeen uutisoitiin paljon. http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1288693526968.html, http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-1288693389493.html.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Elokuva, Isän paluu
Isän paluu on vuonna 2003 valmistunut venäläinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Andrei Zvjagintsev . Elokuva kertoo kahdesta pojasta, joiden isä palaa kotiin 12 vuoden jälkeen. Pojat ovat asuneet isän poissaolon ajan äitinsä ja mummonsa kanssa. Yllättäen isä palaa kotiin ja haluaa olla pojille hyvä isä ja vie pojat samantien kalareisulle korpeen. Tämä reissu osottautuu vaikeaksi ja mielenkiintoiseksi. Isän paluu on venäläinen elokuva. Elokuvan pääosissa ovat pojat Andrey ja Ivan, äiti Natalia Vdovina ja isä Konstantin Lavronenko.
Elokuvan yksi tärkeimmistä teemoista on mielestäni luottamus ja perheen välinen rakkaus. Mieleeni painui elokuvasta se kun, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta veljekset pitävät yhtä, vaikka ovat täysin erilaisia persoonia. Veljesrakkaus oli ihanaa elokuvassa. Minulle tuli siitä iloinen mieli, kun huomasi kuinka tärkeänä Andrey ja Ivan pitivät toisiaan.
Elokuvan yksi tärkeimmistä teemoista on mielestäni luottamus ja perheen välinen rakkaus. Mieleeni painui elokuvasta se kun, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta veljekset pitävät yhtä, vaikka ovat täysin erilaisia persoonia. Veljesrakkaus oli ihanaa elokuvassa. Minulle tuli siitä iloinen mieli, kun huomasi kuinka tärkeänä Andrey ja Ivan pitivät toisiaan.
Marja Manninen
Marja Manninen on 46 vuotias yleisradion tv-uutisten Kaakkois-Suomen aluetoimittaja.
Marja Manninen kävi koulussamme 6.2.2014 kertomassa elämästään ja työstään Venäjän rinnalla. Manninen on Ylen Venäjän kirjeenvaihtaja. Manninen kertoi omasta lapsuudestaan, jossa ei tullut kuuloonkaan opiskella tai puhua venäjää. Hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle oli luokkaretki Leningradiin. Reissun jälkeen hänellä ei ollut vielä halua opiskella venäjää.
Hän muutti 90- luvulla Lappeenrantaan miehensä perässä ja matkusteli paljon Venäjälle viisumivapauden vuoksi. Tämän jälkeen hän alkoi kiinnostua kielestä ja aloitti Venäjän kielen opiskelut Lauritsalan iltalukiossa. Hän oli hyvin motivoitunut opiskeluun ja huomasi olevansa kurssin edetessä ainoa, joka aikoi kirjoittaa sen. Hän kertoi, että teki paljon virheitä työnsä alku aikoina, mutta hän oppi virheistään. Manninen kertoi omia mielipiteitään ja hän mainitsi venäläisten olevan ylpeitä historiastaan. Hän sanoi myös, että jokaisella on oikeus olla erilainen. Venäläisten tietoisuus historiastaan on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Vladimir Putin esimerkiksi puhuu tyypillisesti vertauskuvilla, jotka aukeavat vain venäläisille. Hänen mielestään Pietari ja Moskova ovat turvallisia paikkoja kunhan muistaan perussäännöt. Hänen mukaansa venäläiset ovat iloisia, mukavia ja osaavat juhlia.
Marja Manninen
Marja Manninen kävi koulussamme 6.2.2014 kertomassa elämästään ja työstään Venäjän rinnalla. Manninen on Ylen Venäjän kirjeenvaihtaja. Manninen kertoi omasta lapsuudestaan, jossa ei tullut kuuloonkaan opiskella tai puhua venäjää. Hänen ensimmäinen matkansa Venäjälle oli luokkaretki Leningradiin. Reissun jälkeen hänellä ei ollut vielä halua opiskella venäjää.
Hän muutti 90- luvulla Lappeenrantaan miehensä perässä ja matkusteli paljon Venäjälle viisumivapauden vuoksi. Tämän jälkeen hän alkoi kiinnostua kielestä ja aloitti Venäjän kielen opiskelut Lauritsalan iltalukiossa. Hän oli hyvin motivoitunut opiskeluun ja huomasi olevansa kurssin edetessä ainoa, joka aikoi kirjoittaa sen. Hän kertoi, että teki paljon virheitä työnsä alku aikoina, mutta hän oppi virheistään. Manninen kertoi omia mielipiteitään ja hän mainitsi venäläisten olevan ylpeitä historiastaan. Hän sanoi myös, että jokaisella on oikeus olla erilainen. Venäläisten tietoisuus historiastaan on kuulemma aivan omaa luokkaansa. Vladimir Putin esimerkiksi puhuu tyypillisesti vertauskuvilla, jotka aukeavat vain venäläisille. Hänen mielestään Pietari ja Moskova ovat turvallisia paikkoja kunhan muistaan perussäännöt. Hänen mukaansa venäläiset ovat iloisia, mukavia ja osaavat juhlia.
Sain uutta tietoa. Uutta minulle oli se, että työntekijät tulevat töihin paljon myöhässä tai eivät ollenkaan. Myös se, että venäläiset ovat valmiita tinkimään asunnoista ja ruoasta mutta eivät autoista ja autot ovat heille tärkeä imagon kannalta. Minun käsitykseni venäjästä muuttui hieman. Ennen olen ajatellut Venäjän olevan pelottava iso maa, mutta Marja sai sen kuulostamaan ihan kivalle suurelle maalle.
Marja ManninenKommunalka-teksti
Kommunalkka on Neuvostoliitonaikainen asumismuoto, jossa yhdessä isossa asunnossa asui monta perhettä. Ennen vallankumousta Venäjän yläluokka asui siellä suurissa yleellisissä asunnoissa. Kommunistien tultua valtaan kaikkien piti saada koti. Rikkaat pakenivat vallankumousta ja köyhäille työläisille osoitettiin yksi huone suuresta asunnosta. Nyt kuitenkin talossa asui monta perhettä vain yhden sijasta, asumista tiivistettiin. Jokaiselle perheelle osoitettiin oma huone ja keittiöt ja vessat olivat yhteiset. Kommunalkat olivat suosittuja, sillä ne sijaitsivat keskustassa. Pian ihmiset ihmiset kuitenkin alkoivat uneksia omista asunnoista, sillä kommunalkoissa ei saanut juurikaan yksityisyyttä ja niiden suosio laski. Monille oli vaikea sopeuta elämään kommunalkoissa, sillä siellä oli niin erillaisia perheitä.
Itse en haluaisi asua asunnossa, joka pitäisi jakaa monien muiden perheiden kanssa. Ei olisi omaa rauhaa ja tuntuisi oudolle asua talossa, jossa asuu muitakin perheitä. Toisaalta en ole tottunut semmoiseen. En tiedä miten esimerkiksi kodinhoitoasiat sujuisivat? Kuka siivoaisi ja mitä jos talossa asuisi sotkeva perhe. Hyvä syy kommunalka asumiseen olisi, että ei tarvitsisi olla yksinään ja asumiskustannukset olisivat varmasti pienet kun olisi paljon maksajia.
Itse en haluaisi asua asunnossa, joka pitäisi jakaa monien muiden perheiden kanssa. Ei olisi omaa rauhaa ja tuntuisi oudolle asua talossa, jossa asuu muitakin perheitä. Toisaalta en ole tottunut semmoiseen. En tiedä miten esimerkiksi kodinhoitoasiat sujuisivat? Kuka siivoaisi ja mitä jos talossa asuisi sotkeva perhe. Hyvä syy kommunalka asumiseen olisi, että ei tarvitsisi olla yksinään ja asumiskustannukset olisivat varmasti pienet kun olisi paljon maksajia.
tiistai 21. tammikuuta 2014
Pietarista !
Minä valitsin Pietari-kurssin, koska olin viime vuonna samalla kurssilla ja minulla oli kivaa. On myös kiva käydä erilaisia lukio kursseja ja poistua Suomesta. Olen kerran aiemmin käynyt Venäjällä Pietarissa. Venäjä oli paljon ruuhkaisampi ja suurempi kuin Suomi. Pietarissa on paljon ihmisiä ja väkijoukot olivat hieman ahdistavia. Ilmasto oli hieman likainen ja pölyinen. Venäjästä minulla on hyviä mielikuvia ja kivoja muistoja, vaikka jotain epämukavia muistojakin venäjältä on. Odotan Pietari-kurssilta ennen kaikkea mukavaa ja onnistunutta matkaa, uusia kokemuksia, Venäläistä ruokaa ja kivoja maisemia:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)